Isolahti on Muuramen kirjan tietojen mukaan pysynyt asumattomana erämaana 1800-luvulle saakka. ”Vanhin asumus näyttää olleen Tikkamäessä, jonne syntyi torppa vuonna 1763. Uusia torppia alettiin perustaa vasta 1820- ja 1830-luvuilla. Osa niistäkin muodostettiin uudistiloiksi, mutta osa pysyi kruununtorppina aina meidän vuosisadallemme asti. ”
Historiallisesta perspektiivistä katsottuna Muuramessa on myös tapahtunut monia muutoksia kivikaudesta nykypäivään, maatalousvaltaisuudesta huipputeknologiaan. Muuramen asukkaat ovat muuttaneet ympäristöään, mutta myös luonto on muuttanut sitä takaisin: Suomen korkein, nyt 140-vuotias kuusi kasvaa erämaametsässä, joka oli vielä 150 vuotta sitten kaskipeltona (toim.huom. Tikkamäessä). Muuramessa asukkaiden koulutustaso on korkeimpia Suomessa, ja samalla väestö on myös Keski-Suomen runsaslapsisinta. (31.3.09 www.muurame.fi)
1920–30 –luvulla Isolahti oli aivan erilainen kylä kuin tänä päivänä. Taloja oli harvassa, mutta taloissa ihmisiä paljon enemmän. Jokaisessa maalaistalossa viljeltiin viljaa ja pidettiin karjaa ja hevosia.
Hevosilla tehtiin silloin kaikki peltotyöt; kyntämiset, muokkaukset, heinänkaadot, haravoinnit ym. Jokaisessa isommassa talossa oli useita piikoja ja renkejä ja työtä oli yllin kyllin kaikille. Naapuriapu ja syksyiset talkoot etenkin rukiin leikkauksessa olivat muotia. Ainakin Polkulassa oli joka syksy rukiin leikkuutalkoot ja tanssit tietysti päälle. Se toi vaihtelua arjen aherrukseen. (Esko Mäkinen: Muuramen Isolahden kylän tapahtumia 20-luvusta alkaen, s.1)
Koulu
Koulu on kylän elinvoimaisuudelle tärkeä. Muuramen kunnan itsenäistyttyä vuonna 1919 Isolahden lapset kävivät koulua Saukkolassa ja Rannankylässä. 1920-luvulla koulua käytiin Niinistön ja Heikkilän taloissa kunnes 1927–1929 rakennettiin oma koulu.
70-luvun lopulla koulu oli lakkautusuhan alla. Koulunpellon alueen lohkominen tonteiksi pelasti silloin koulun. Koulurakennusta on kaksi kertaa laajennettu ja peruskorjattu. Viimeisin laajennus, jonka yhteydessä rakennettiin voimistelusali, valmistui vuonna 2003. Isolahden koulu on kolmiopettajainen ja oppilaita on n. 50.
Yhdistys- ja yhteistoiminta
Ennen sotia yhdistys- ja yhteistoiminta oli riippuvainen vuodenajoista, säästä ja asukkaiden elämäntavoista. Suojeluskunta oli merkittävä urheilullisen toiminnan tukija. Kyläkunnalla hiihdettiin, ampumahiihdettiin ja ammuttiin. Lisäksi harrastettiin juoksua, pallopelejä ja painia. Muuramen Yritys ja Muuramen Urheilijat ovat toimineet sata vuotta. Urheiluseuratoiminta on ollut isolahtelaisten merkittävä vapaa-ajantoiminnan ohjaaja ennen sotia ja niiden jälkeen.
Ennen sotia myös kulkeminen eri kylien välillä oli hidasta. Lähinnä kuljettiin hevosilla ja polkupyörillä. Matkaa taitettiin myös jalkaisin sekä talvella suksilla. Monesti kylän nuorien harrastuksena olivat talkootanssit, joita pidettiin erilaisten maatalouden korjuutöiden päätteeksi. Myös tansseissa käytiin polkupyörillä tai hevosilla. Torille Jyväskylään vietiin maataloustuotteita kuten perunaa, juurikasveja, voita ja muita maitotaloustuotteita, marjoja, sieniä ja kukkia. Usein kaupunkiostoksille mentiin torin kautta ja useamman henkilön ryhmässä, mikä oli hauskempaa.
Seurakunnallisista toimintatavoista merkittävämpiä ovat olleet jokavuotiset kinkerit. Tietyn hehtaarimäärän omistaneet tilalliset velvoitettiin pitämään ”lukusia” vuoron perään. Aikanaan niillä oli merkitystä kylän asukkaiden lukutaidon kehittäjänä. Kinkerien jäädessä 60-luvulla pois tuli tilalle seurakuntaillat, joita pidettiin vuorollaan eri perheiden tuvissa.
Maatalousvaltaisena kylänä Isolahdessa on toiminut Nuorisoseura jopa vielä 60- ja 70-luvun vaihteessa yhdessä Rannankylän nuorten kanssa. Varttuneempi väki on toiminut Maamiesseuran tupailloissa neuvomalla toisiaan maanviljelyksessä, tehneet retkiä ja otelleet metsätaitokilpailuissa. Yhteen hiileen puhaltaminen on ollut tärkeä vetonaula yhteiskunnan kaupungistumisen paineessa sekä maatalouden rakenneuudistuksen vähentäessä lypsykarjataloutta. 2000-luvun alkaessa Isolahdessa on ollut jäljellä enää kolme lypsykarjatilaa.
Kylätoimintaa Isolahdessa on ollut vuodesta 1983 lähtien, jolloin toiminta oli vilkasta. Vuonna 1986 perustettiin jopa Isolahden kyläteatteri, jonka kerrotaan olevan Muurmuu -teatterin äiti. Kyläteatteri kiersi esiintymässä eri puolilla maakuntaa. Näytelmä ”Silmänkääntäjä” oli menestys.
Puhelin
1920-luvulla puhelin oli vielä harvinaisuus. Puhelin oli vain isommissa taloissa. Isolahden ensimmäinen puhelin oli Rasilassa. Myöhemmin puhelin tuli Niemelään, Pukkimäkeen, Polkulaan ja Salilaan.
Tiet
1930-luvun puolivälissä Muuramen kunta päätti rakentaa päätiet Muuramesta Isolahteen ja sieltä Saukkolaan Korpilahden kunnan rajalle. Samoin tehtiin tie Isolahdesta silloisen Jyväskylän mlk:n rajalle Ronsulle saakka. Soratietä pitkin päästiin sittemmin ajelemaan kirkolle asioille. 1980-luvulla nämä tiet kestopäällystettiin ja Takakeljon tie valmistui. Matka Jyväskylään lyheni ja mutkat ja mäet oikenivat.
Autot
Autoja alkoi ilmestyä kyläkuvaan 1950-luvulla. Aiemmin niitä oli ollut vain Polkulassa, Niemelässä, Vähälahdessa ja Mutkalassa. 50-luvun loppupuolella varakkaammat nuoret miehet ostivat myös moottoripyöriä. Traktoreita alkoi ilmestyä hevostyötä helpottamaan 40-luvun lopulla. Hevonen ei kuitenkaan menettänyt merkitystään työjuhtana vielä pitkään aikaan. Hevonen oli paras puutavaran siirtäjä metsästä Muuratjärven rantaan ja tienvarsilaaneille. Muuratjärven rantaan ja jäälle ajettu puutavara uitettiin lauttoina Muuramen lammelle, josta uitto jatkui Muuramen jokea pitkin Päijänteeseen.
Sähköt
Sähköt Isolahteen saatiin 1940-luvun lopulla. Sähköt mahdollistivat erilaisten kotitöitä helpottavien koneiden ja laitteiden käyttämisen. Työskentely helpottui paremman valaistuksen ansiosta.
Kauppa
Isolahti oli ilman kauppaa sotien jälkeiseen aikaan asti. Muuramen Maanviljelijäin Kauppa Oy avasi Isolahteen myymälän vuonna 1947. Kauppa toimi aluksi Heikkilän talon aitan päässä olevassa pienessä kamarissa. Maanviljelijäin kauppa osti Heikkilän Severiltä tontin ja rakennutti siihen jo oikein kunnon kaupan. Myöhemmin Maanviljelijöiden kauppa sulautui Keskimaahan. Kaupasta ostettiin pääasiassa kahvia, suolaa, sokeria, lamppuöljyä ja karjan rehua. Keskimaan luovuttua kauppakiinteistöstä Muuramen kunta osti kaupan kiinteistöineen. Kauppatoimintaa on sen jälkeen harjoittanut usea yrittäjä mm. Vuohelainen, Väisänen, Jokela ja Peuranen. Jokelalla oli myös myymäläauto, joka kiersi Muuramessa ja muissa ympäristökunnissa. Viimeisimmät kauppiaat olivat Päivi Eräjärvi ja Eeva Kupari. Eeva avasi myös Heinäpubin kaupan varastoon. Ympyrä on sulkeutunut ja Isolahti on jälleen ilman kauppaa. Isojen kauppaketjujen automarketit ovat liian lähellä.